Ulla-Maija Alanen on kuvataiteilija ja arkkitehti, joka on työskennellyt monella taiteen alueella. Kylmiin vesiin hänet vei kipu. Hoitovasteen lisäksi vesi antoi enemmän: lumotun maailman, missä koko olemassaolon aistimus on erilaista kuin ilmakehässä. Vesikasveista tuli hänen ystäviään. Veteen sulautumisen halunsa vuoksi Alasella ei veden alla työskennellessään ole muuta kuin snorkkeli, maski ja kevyt kamera, eikä hän koskaan käytä muuta kuin luonnonvaloa.

Alasta ei taiteilijana kiinnosta veden pinnalla kukkivan lumpeen ylimaallinen kauneus. Ne ovat kaikki toistensa näköisiä. Hänelle ne ovat kuin liikennemerkkejä - viittoja, mistä kannattaa sukeltaa läpi veden kalvon. Pinnan alla lumme näyttäytyy aina yksilöllisenä - joskus herkkänä ja hauraana, mutta myös väkevänä, villinä, eläimellisenä ja rujona.

Veden pinta on kaksoispeili. Pinnanalainen peili heijastaa syvyyden suuntaan. Kirkkaissa vesissä lumpeen kukka avautuu jo veden alla, lähellä pintaa. Teossarjassa Veden peili 1–4 aurinko paistaa veden läpi kukan sisukseen, joka kuitenkin näyttäytyy vain peilikuvansa kautta.

Näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös Alasen tekemä kirja Veden horisontit, jonka kansien välissä on taiteilijan 15 vuoden aikana metsäjärvien pinnan alla tekemä työ. Kirja kuuluu Suomen kirjataiteen komitean Vuoden 2025 kauneimmat -kokoelmaan. Kirja on myynnissä Lavanderiassa.

Kiitos: Koneen Säätiö / Metsän puolella -hanke.